18. huhtikuuta 2018

Kolme pitkää kuukautta jälkeen raskaan päivän



"Yksinään me täällä ryömitään,
ei jäätävä tuuli laula meille,
se laulaa lähteneille.
Ympyrää kuin hyrrät pyöritään, ja siinä kun mietin,
mitä mä teen, niin sä tartuit mua käteen.
Hei, ethän pois mee, en mä osaa elämää, ilman sua.
Jäädään paikalleen, niin ei päivä päätykään, ja hartioilta sun, mä kaiken nään. "


Sydäntä särkevintä on katsoa vanhoja yhteisiä kuvia, joissa molemmat näyttää oikeasti onnellisilta ja nauttivan elämästä, sekä juuri siitä tilanteesta. Ilman itkua ei kuvia selata. Mieleen tulvii epämääräisiä kysymyksiä, yritettiinkö kaikkemme ? Olihan se päätös oikea ? Teinkö jotain aikanaan väärin joka aiheutti tämän kaiken epäonnen sarjakuvan?

Sanotaan että aika parantaa haavat, silti loputtomalta iäisyydeltä tuntuva ikävä ja itseään syyttely kalvaa mieltä. Tammikuun 19. päivä, ei varmaan ikinä unohdu mielestäni. Olen puhunut asiasta parhaan ystäväni sekä mieheni kanssa, jotta kävisin asiaa lävitse, jotta oma mieleni antaisi edes hetkellisen rauhan ja että voisin antaa itselleni anteeksi. Mikään ei vain koskaan ole tuntunut niin suurelta päätökseltä, kuin se että päätät jonkun toisen elämästä. Edes oman elämän päätökset eivät ole koskaan tuntuneet niin pahalta.
Yöpöytäni laatikosta löytyy vieläkin tuppo Texin jouhia, josko joskus saisin aikaiseksi viedä ne eteenpäin. Ajatuksena oli teettää jouhikoru, mutta vielä en ole saanut päätettyä mistä kyseisen korun tilaan. 

En halua että lukiijat ymmärtävät väärin, sillä Repakin on mulle äärettömän tärkeä, mutta se side joka Texin kanssa luotiin, oli jotain aivan omalaatuista. Ei sitä voi sanoiksi pukea, tai verrata muihin. Siksi ehkä ajattelen asian olevan niin vaikea itselleni.  Ei vaan tule koskaan samanlaista hevosta vastaan kuin mitä Tex oli. Kukaan ei pysty viemään saatika paikkaamaan Texin jättämiä jälkiä, eikä niitä tarvitsekkaan.



13. maaliskuuta 2018

Uuden uran haaveilua



Mukavan viikonlopun, neljän hevosettoman päivän jälkeen oli eilen kiva taas palata tallille ja suoraan hevosen selkään ratsastustunnin tähden. Keli ei nyt varsinaisesti ollut mikään ideaalisin tunnille, satoi räntää ja alijäähtyneen veden yhdistelmää, joten veikkaan että jokaisella tunnille osallistuneella katsojalla, ratsastajalla tai tunninpitäjällä oli enemmän ja vähemmän vaatteet märkänä. Mutta ei se mitään, ei meitä ratsastajia sokerista ole tehty !

Tunti aloiteltiin ihan alkukäynneillä, joissa jo heti kättelyssä Repa tuntui miellyttävältä ratsastaa. Se oli tasainen sekä kevyt ratsastaa, sekä omisti tällä kertaa moottorin alusta saakka.  Alkukäyntien jälkeen otettiin ohjat käteen ja aloiteltiin hevosten taivuttelua niin että suoralla uralla väistätettiin hevosen perää sisäpuolelle ja voltilla päinvastoin, eli ulospäin. Näin saataisiin hevoset kuulolle sekä hieman niitä herkistettyä. Repa tuntui kaikki käskyt taas vaihteeksi ottavan eteenpäin vievinä, joten pari kertaa jouduin ottamaan hieman vahvemman pidätteen herätykseksi, ettei eteenpäin pujahtaminen oikein käy, vaan nyt oli tehtävä töitä rehellisesti. Kun eteenpäin pullailu loppui, hevonen kyllä väisti, mutta alkoi tekemään enemmänkin aina pohkeenväistöä kuin vain perän väistättämistä. Tähän kuitenkin vaikutti ratsastajan katoava toinen pohje, jonka vuoksi koko hevonen meinasi päästä pujahtamaan pois pohkeiden välistä.  Loppuun saatiin kuitenkin kivat pätkät, kun ratsastajakin oli hereillä.  

 Kun edellinen tehtävä oli tehty molempiin suuntiin, siirryttiin kevyeeseen raviin ja alettiin tulemaan keskiympyrälle molempien pitkien sivujen keskellä. Keskityttiin siihen että hevonen taipui sekä asettui oikeissa kohdissa että toimi rehellisesti, ja vielä suoralla uralla myös kulki suorana. Kun tämä sujui, tehtiin niin että keskiympyrä mentiin aina harjoitusravissa, ja tämä selkeästi tuotti kankealle sekä jumissa olevalle ratsastajalle hieman vaikeuksia että tuskan hikeä, mutta saatiin myös parit kivat pätkät tehtyä, ilman että ratsastajakaan näytti ihan perunasäkiltä.  Koko tehtävän ajan tempo pysyi kivan tasaisena, enkä esimerkiksi harjoitusravissa alkanut hidastamaan Repaa, vaan yritin parhaani mukaan mukautua nykyiseen raviin mahdollisimman hyvin.

Harjoitusravi "kidutusten" jälkeen saatiin hetki huilata käynnissä, sekä valmistautua seuraavaan koitokseen. Seuraavaksi piti nostaa toiselta lyhyeltä sivulta laukka, laukata pitkä sivu, ja tehdä siihen keskelle keskiympyrä, sekä jatkaa laukkaa seuraavan lyhyen sivun keskelle, jossa piti laskea takaisin raviin ja ravata toinen pitkä sivu niin ettei hevonen kiirehtinyt. Nostot onnistui kivasti, mutta itse suoralla uralla aina tuntui että Repa otti vain lisää vauhtia itseensä, ja kun ruuna lähti laukkaamaan reippaammin niin itse jännityin kyydissä ja jäin puristamaan ohjia ja siitä se kaikki huono saakin aina alkunsa. Nyt kuitenkin tunninpitäjän neuvoilla sain hommaan vähän rotia, ja viimeisen kerran laukkatehtävään tullessamme saimme keskiympyrää jopa pienennettyä sekä laukkaa lyhennettyä inhimillisesti, ja tällä kertaa hevonen että ratsastajakin oli rentoina, jonka tähden tuntui hyvin selkeä ero ratsastettavuudessakin. Tähän pätkään oli hyvä lopettaa tunti. Teimme vielä loppuverryttelyt kunnolla ennen kuin painuimme takaisin talliin.

Täytyy myöntää että jo näistä kahdesta tunnista on ollut todella paljon apua, niin ratsastajan ongelmiin kuin motivaation keräämiseen. Pienikin kentän laidalla ohjeistus saa kummasti nostatettua itseeni kurinalaisuutta sekä yrittelijäisyyttä lisää.
 Nyt saakin nähdä milloin seuraavan kerran päästään menemään tunnille, sillä täällä on satanut muun muassa tänään aivan koko päivän vettä, ja joka paikassa on hirveästi loskaa sekä vettä sekaisin. Pidän todella paljon talvesta sekä lumesta, mutta on se kevätkin tervetullut jo pikku hiljaa, ainakin näin hevosharrastuksen tiimolta. Moottorikelkkailua voisin harrastaa ties kuinka paljon tahansa, mutta nyt uhkaavasti näyttää siltä, että talvikelit ovat kohta ainoastaan vain Lapin seudulla, jonne me ei tänä talvikautena matkata enään. Mutta täytyy vielä Repan kanssa nauttia näistä viimeisistäkin lumista täysin siemauksin, ja suunnata mahdollisesti huomenna maastoa kohti !

7. maaliskuuta 2018

Miten se viikko sitten hurahtikaan ?


Viime viikko tuntui menevän hurahtamalla ohitse, ja sai vielä oikein lisäkyytiä loppua kohden, joten missään välissä ei tuntunut siltä että olisi voinut istuutua penkkiin ja kirjoittaa blogiin saakka ajatuksia. Joten pari päivää jäljessä tullaan, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, ainakin tämän blogin tiimoilta. 

Viikko alkoi mielenkiintoisissa merkeissä, sillä sain vihdoin itselleni töitä, ja näin puolentoista viikon jälkeenkin voin sanoa pitäväni töistäni. Suhteellisen joustavat työajat, joten ei haittaa jos aamulla olen pari minuuttia tai vartin myöhemmin konttorilla kuin pitäisi, sitten vaan tehdään sen verta pidempää päivää että hommat saadaan tehtyä. Työporukkakin vaikuttaa kivalta, siltä osin kenen kanssa olen päässyt keskustelemaan ja näkemään vilaukselta. Kyseessä ei ole oman alani hommia, vaan aivan toisenlaisia töitä, joten nyt olen ahkerasti joutunut oppimaan kaikkea uutta sekä päivitämään "vanhoja tietojani" . En ole kuulema ihan toivoton, ainakaan esimiehen sanoin, vaikkei alaosaamista ennestään löydy. Onneksi maalaisjärjellä pääsee yllättävänkin pitkälle tuossa hommassa.

Kovemmat pakkaset eivät myöskään tuntuneet viime viikolla hellittävän, ja se on hieman jarrutellut meidän treenaamista Repan kanssa. Tästä johtuen liikuttiinkin likimain maastakäsin, juoksutellen sekä talutellen. Tallilainen, joka on autellut meitä lähes meidän koko yhteisen tallihistorian ajan ruunan liikuttelussa, kävi kerran uhmaamassa pakkasia Repan kanssa kentällä ratsain. Aikalailla viikon liikutuksen pystyy ihan yhdellä kädellä laskemaan, ilman häpeää.

Viikonloppuna pääkaupungissamme järjestettiin Helsinki Horse Fair, jossa käytiin pyörähtämässä äitini kanssa pikaisesti sunnuntaina. Puolen päivän jälkeen saavuttiin perille, jolloin parkkiin pääsi tosi helposti ilman odottelua. Neljä tuntia riitti helposti siihen, että pystyi kiertämään rauhassa Horse Fairin myyntikojut läpi, näkemään hevosbloggaajien haastattelun sekä viimeisen estekilpailun, sillä olihan äitillekkin vihdoin näytettävä ihan paikan päällä tapahtuva estekilpailu, isommilla kuin 50cm korkeudessa ;)
     Kokonaisuudessaan olin omalla tavallani hyvin pettynyt messuihin, mutta toisaalta kun mietin viime vuotta, se ei ollut juurikaan siitä muuttunut mihinkään suuntaan. Myyntihinnat kojuilla olivat aivan normaalihintaisia suurimmaksi osaksi, mutta toki ymmärrettäväähän se oli myyjien puolesta, koska messuhallista oman myyntipaikan saaminen koko viikonlopuksi oli myös todella kallista, josta johtuen myyjillä ei ollut paljoa varaa pudottaa hintojaan itse tapahtumaan. 
    Matkaani itse messuilta ei tarttunut yhtään mitään ostoksia, sillä en löytänyt mitään mielenkiintoista.
    Käytiin samalla kurkkaamassa GoExpo alue, joka oli todella mielenkiintoinen ! Jos olisi ollut enemmän aikaa, niin siellä olisin halunnut päästä kokeilemaan yhtä jos toista urheilulajia.
    Estekilpailun jälkeen lähdettiinkin jo kotiin, yhtä kokemusta rikkaampana. Todettiinkin, että odotetaan todella paljon enemmän tulevalta Tampereen Hevoset-messuilta, sillä se on kaikilta osin paljon suurempi tapahtuma, niin tarjonnaltaan kuin myyntikojuiltaankin asiakkaille, sekä myyjille mieluisampi kuin Helsingin Horse Fair.

Nykyinen viikko alkoi suhteellisen kevyesti Repan osalta, sillä maanantaina olin aivan puhki töiden jälkeen kun en osannut sanoa ei, vaan tein "parit" ylimääräiset hommat. Tallille päästyä käytiin irtojuoksuttamassa Repa kentällä ystäväni avustuksella. Mieluisa yllätys tallille saapuessa oli vihdoin lanattu kenttä, josta oli saatu kaikki ylimääräinen röpelö pois päältä. Pinta oikein huuti kunnon hikitreenejä hevosen kanssa. Koska Repalla oli ollut edellinen päivä vapaata ja edellinen viikko niin kevyt, tyydyttiin kuitenkin irtojuoksutukseen.
  Tiistaina sekä tänään otin itseäni niskasta kiinnitse ja kapusin Repan selkään. Molempina päivinä käytiin ensin maastoilemassa aivan kahdestaan, jonka jälkeen mentiin vielä pellolle vähän hankeen kävelemään. Tänään myös käytiin kentällä pyörähtämässä maaston jälkeen, josta sitten jatkettiin matkaa pellolle. 
  Uskaltauduin jopa ravaamaan sekä laukkamaan pellolla Repalla, joka oli itselleni todella iso saavutus, sillä nykypäivänä olen niin nössö että hyvä kun uskallan aitojen ulkopuolella mitään tehdä hevosen kanssa. Repa meni oikein kiltisti ja hyvällä fiiliksellä koko ajan eteenpäin.
Se on selkeästi paljon miellyttävämpi ratsastaa pellolla kuin kentällä. Meillä taitaa molemmilla olla aikalailla kentällä pyörimisen-mittari täynnä, joten mietinkin, että täytyy maastoilla nyt niin paljon vastapainoksi kuin vaan pystyy kelien ja pohjien puolesta. Valosta kun ei ole enää kiinnitse se, etteikö maastoon voisi lähteä jo illemmallakin töiden jälkeen, sillä ulkona näkee hyvin vielä seitsemänkin aikaan ilman että tarvitsee silmiä siristää. 
 Muutenkin olen huomannut, että Repa on muuttunut kovasti parempaan suuntaan. Se ei ole enään niin raskas tai vahva ratsastaa koko aikaa, sekä se ei tunnu stressaavan niin paljoa kuin ennen. Se on oikeasti kevyt sekä pehmeä ja toimii pienillä avuilla, niin kuin ennen vanhaan. 
Toivotaan että tämä onni, harrastuksen miellyttävyys sekä ylöspäin suuntautuva motivaatio pysyy vielä pitkään nousu kiidossa !


24. helmikuuta 2018

Tarkan silmän alla hiki pukkaa pintaan


Pitkästä aikaa sain otettua itseäni niskasta kiinnitse, ja varaamaan ratsastustunnin. En tiennyt mitä odottaisin tunnilta, ihan vain siksi kun kaikki asiat olivat menneet hieman ylös alaisin viime aikoina. Olin ollut melkein viikon ratsastamatta, sillä loukkasin häntäluuni niin pahasti, etten meinannut pystyä ollenkaan istumaan tai makaamaan. Seisominen ei tuntunut niin pahalta, mutta kaikki muu tuntui ikävältä. Sitten kun häntäluu hieman parani osumastaan, lähdettiin pulkkamäkeen ystäväni kanssa ja lensin siellä tuurillisesti pienoisen ilma lennon ja sain kipeytettyä häntäluuni uudelleen. Hieman siis sen tähden jännitti lähteä tunnille. Muutenkin kuntoni oli rapistunut puolin ja toisin tässä melkein vuoden aikana, mitä sairasteluita on ollut.

Tunti onneksi aloitettiin ihan ajallaan, vaikkakin en ollut aivan varma kerkeänkö tallille ajoissa, sillä mikään sen päivän ajoituksista ei mennyt nappiin. 
 Ensin alkuun mentiin ihan perinteiset parit kierrokset kävellen ympäri kenttää pitkin ohjin, jonka jälkeen otettiin ohjat käteen ja aloitettiin työt.  Tehtiin eri kokoisia voltteja ympäri kenttää, jotta saatiin hevosia hieman hereille sekä taivuteltua. Repa tuntui todella jäykältä heti kättelyssä oikean kierrokseen, joka on aina ollut meille se hankalampi suunta, ja siihen suuntaan ruuna helposti yrittää mennä lapa edellä.
 Kun voltteja oli tehty molempiin suuntiin käynnissä, siirryttiin raviin ja jatkettiin samoja hommia siihenkin suuntaan. Nyt ongelmaksi muodostui turha kiirehtiminen Repalla, ja sille sai tehdä useamman puolipidätteen, ennen kuin ne meni lävitse. Asiaan auttoi myös kevennyksen hidastaminen, sekä takapään väistätys ulos päin. Sen jälkeen ruuna alkoi kivasti asettumaankin volttien aikana.  Jonkin verran alussa Repa hieman nyppi ohjia, mutta tunnollisesti keräsin ohjat käteen, ja muistelin itselleni opetettua "ankanpoikasen-otetta"  ohjaksissa, jonka jälkeen tuntumasta tuli tasaisempi sekä pehmeämpi, jonka johdosta hevonenkin vähän tasaantui. Itselläni on hieman ikävänä tapana jännittää hartioitani, joten useasti tunninpitäjä saikin muistutella olkapäiden pyörittämisestä etukautta, jotta ne loksahti omille paikoilleen.

Kun hevosten lämmittely oli tehty ja tempoa hieman saatu tasaisemmaksi, alettiin tekemään päivän tehtävää. Meillä oli tällä kertaa kivasti koko kenttä käytössä, joten saatiin käyttää sitä suhteellisen vapaasti alusta loppuun saakka. Aloitettiin homma niin, että pitkillä sivuilla tehtiin ensin hyvinkin loivaa kiemurauraa, jossa oli tarkoituksena vain poistua parin metrin verran sisemmäs urasta, saada hevonen suoristettua sekä vaihtamaan asetusta haluamissamme kohdissa.  Alkuun oli taas hieman kiirehtivää menoa, ja meno vaikutti enemmän juosten kusten-toiminnalta kuin itse tehtävältä. Tein välillä lyhyillä sivuilla myös pääty-ympyröitä, jotta saisin vähän hevosta taivuteltua sekä kuuntelemaan paremmin. Itse tehtävähän aloitettiin meidän huonompaan suuntaan josta ajattelin, ettei siitä tule mitään. Yleensä ollaan aloitettu niin sanotusti parempaan suuntaan tehtävien teko, mutta tällä kertaa pakko myöntää että selkeästi oli helpompi tehdä siihen ei niin vaikeaan suuntaan tehtävää, kun ensin olit saanut hevosen toimimaan siihen vaikeaan suuntaan.





Kun itse kiemurauraa saatiin tehtyä hieman suuremmaksi niin, että kiemuran suoristus tapahtui kentän keskellä olevan laatikon vierellä, lisättiin tehtävään ulospäin suuntautuva raviympyrä, joka piti mennä harjoitusravissa sekä selkeästi hidastaa ravia. Kun ympyrä oli tehty piti keventäen muuttaa ravia enemmän eteenpäin pyrkiväksi sekä lennokkaaksi. Itse ympyrän teko hieman oli haastellista alkuunsa, Repa meinasi vain levitä koko pakaltaan, ja itse unohdin alussa antaa enemmän tilaa sille, joten ympyröistä tuli enemmän soikeita ja muun muotoisia kuin ympyröitä.  Kun muistin antaa tilaa, istua syvälle satulaan sekä uskaltaa hieman päästää jopa sisäohjasta ympyrä onnistui paremmin. Täytyy vain uskaltaa ratsastaa enemmän jalalla sekä istunnalla, sillä selkeästi ne muistaessani hevonen muuttui todella miellyttäväksi sekä pehmeäksi ratsastaa. Siinä ei haitannut vaikka sisäohjan olisi pudottanut kokonaan, sillä hevonen oli hyvin ulko-ohjalla sekä pysyi siinä paketissaan nätisti.
 Lopulta lisättiin kiemuroiden loppuun laukan nostot, ja laukattiin lyhyt sivu ja seuraava mutka, jonka jälkeen laskettiin raville ja tultiin loppu kiemuraura ravissa. Repa alkoi hieman ennakoimaan laukoissa, ja tarjosi lopulta laukkaa siinä pienellä raviympyrälläkin.. :D
  Mutta jos mihin olen tyytyväinen, niin siihen että hevonen oli oikeasti miellyttävä sekä kevyt ratsastettava, mitä se ei tosissaan ollut viime viikolla, kun sillä olen viimeksi ratsastanut. Lopetettiin sitten hyvään pätkään ja annettiin hevosten kävellä rauhassa loppukäynnit.

Täytyy ehdottomasti jatkaa tunneilla käyntiä ruunan kanssa, sillä selkeästi siitä oli meille pelkkää apua. Molemmille saatiin varmuttaa, sekä löysin vihdoin kaiken "taistelun" jälkeen takaisin meidän vanhan kunnon Repan ja sen miellyttävyyden.
Iso kiitos tunninpitäjälle, tästä ei selkeästikkään ole suunta kuin ylöspäin !

19. helmikuuta 2018

Helsinki Horse Fair 2018 - Mielenkiintoinen ohjelmatarjonta ?

Kuva : Petri Mast / Helsinki Horse Fair 2016

Kovaa kyytiä lähestyvä HHF eli tutummin Helsinki Horse Fair koputtelee jo ovella. 2.-4.3.2018 järjestettävä, myös suuren suosion saanut messu tulee jälleen Helsingin suureen messukeskukseen, GoExpon yhteyteen.
  Onnekseni sain kuulla saaneeni tänä vuonna bloggaajapassin kyseiseen tapahtumaan, eli mahdollisesti olen tulossa messuille viikonlopun aikana ! En ollut ihan varma tulenko lauantaina vai sunnuntaina, joten tutkin todella paljon molempien tapahtuma päivien tarjontaa.
   Olin yllättynyt siitä kuinka laaja kirjo erilaisia hevoslajeja oli päässyt mukaan messujen tapahtuma tarjontaan. Karjanajonäytös, valjakkonäytöksiä, keppihevosia, ravihevosia että raviponeja, vikellystä sekä alpakoita löytyi listalta, vanhojen tuttujen eli esteratsastuksen sekä kouluratsastuksen lisäksi. Myöskään monipuolisia rotukavalkaadeja ei oltu unohdettu tänäkään vuonna.


Kuva : Petri Mast / Helsinki Horse Fair 2016

  Esteratsastukseen pääsee tänä vuonna tutustumaan lauantaina Prix de Ajalin-estekilpailun ohessa 120cm korkeudessa, ja sunnuntaina Prix de Horse Fair-estekilpailun päättäessä messut upeassa 125-130cm korkeudessa.  Myös sunnuntaina oli kiva ohjelma lisä ; Prix de Kilon Ratsastuskerho 50v, jossa ponit ja kenttähevoset ottavat mittaa toisistaan 100-105cm korkeudessa. Mielenkiintoista nähä kumpi vie ; ketterät ponit vaiko kokeneet kenttähevoset ?

 Kouluratsastuksen tarjontaan olin hieman pettynyt, sitä oli vain yksi esitys / per päivä. Lauantaina Kouluratsastuksen portaat valtaa Ajalin Arenan tunnin ajaksi, jonka selostaa tuttuakin tutumpi Marko Björs. Mukana on myös tuomari Irmeli Summanen, joka kertoo tuomarin näkökulmasta havaittavia asioita esityksessä mukana olevista ratsukoista.
  Sunnuntaina kouluratsastusta esitellään Suomenhevoshurmuri Salmiakki Pojan ja ystävien kanssa Ajalin Areenalla noin 45 minuutin ajan. Iso plussa siitä että meidän maan oma rotu on esillä näytämässä taitojaan myös kouluaitojen sisäpuolella, eikä vain raviradalla ravatessa esimerkiksi Vincennesissä, jossa juuri juhlittiin hienoa suomalais voittoa !

Raviurheilukin oli tullut tänä vuonna hieman enemmän esille kuin edeltävinä vuosina. Silti vieläkin hieman kysymysmerkkiä toi se, että miksi näinkin iso sekä suosittu laji on vain kolmella eri ohjelmanumerolla esillä meidän hevosihmisten keskuudessa ?  Onneksi on kuitenkin edes nämä kolme pientä ohjelmanumeroa, onhan sekin kuitenkin tyhjää parempi.  Lauantaina ensimmäinen ohjelmanumero raviurheilun kantilta on Ajalin Arenalla Ravien huumaa-esitys, jossa tutustutaan raviurheilun tarjontaan.  Sunnuntaina esittelyyn pääsee raviurheilun yksi menestyneimmistä ideoista, eli Raviliiga - Hevosen omistaminen uudella tavalla. Viimeisin, muttei vähäisin raviurheilun esiintymisnumero on uudelleen Raviurheilun huumaa
Toivon syvästi, että ensi vuodeksi myös tähän lajiin olisi panostettu enemmän sekä vielä monipuolisemmin kuin tänä vuonna.

Myös meidät hevosbloggaajat on huomioitu tänä vuonna myös ohjelmassa. Lauantaina palkitaan Playsson.netin avustuksella vuoden 2017 parhaimmat hevosblogit. Kategorioita on seitsemän kappaletta, joissa on mielestäni mukavasti niin uusia nousevia bloggaajia kuin vanhoja konkareitakin.  Palkintotilaisuus on infolavan luona 16:50-17:10 välisenä aikana. Samaan aikaan myös Playsson.netin omalla osastolla (1c11) on ohjelmaa Hevosblogit valokeilassa, jossa piinapenkkiin pääsee kolme eri blogistia. Tänä vuonna nämä blogistit ovat Pihla Parikka (Koukussa viiteen askellajiin) , Tytti Lind (Pieniä Kavionjälkiä) sekä Essi Huida (The Little Pink Pony).  Piinapenkkiä juontaa tuttu Kylmäverisen Unelman bloggaaja Katri Vesala.

Kirjoittamaani listaani pääsi myös perinteisten have to see-asioiden lisäksi myös monenlaisia eri ohjelmanumeroita mitä tapahtuu infolavalla ;
  • Varuste uutuudet, infolava, lauantaina 12:30-12:50 sekä sunnuntaina 13:20-13:40
  • Luonnollinen hevostaito, infolava, lauantaina 12:50-13:25 sekä sunnuntaina 12:30-13:05
  • Eläinavusteinen terapia (-toiminta, kasvatus- ja kuntoutustyössä), infolava, lauantaina 16:00-16:30 sekä sunnuntaina 15:00-15:20
  • Ratsastajan kunto ; onko harjoittelusi suunnitelmallista ? Infolava, lauantaina 17:10-17:40 sekä sunnuntaina 16:00-16:30
Kuva : Petri Mast / Helsinki Horse Fair 2016

Ohjelma numeroiden lisäksi ei kannata unohtaa hyvää shoppailu mahdollisuutta kyseisessä tapahtumassa. Myös myyntikojuja on tuttuun tapaan tulossa tapahtumaan, sekä tarjoamaan erilaisia varusteita niin hevosihmisille kuin hevosillekin.

Parin viikon päästä jokaisen nokka kohti siis monipuolista sekä mielenkiintoista Helsinkiä, sekä Helsinki Horse Fairia, tavataan siellä !

11. helmikuuta 2018

Ärrän lentopäivä

5.2.2018

Eilen sunnuntaina käytiin taas Korpikylän Ratsastuskeskuksen maneesilla hieman hyppäämässä heti aamutuimaan. Oona ratsailla ja itse tyydyin onnellisesti siihen hevosenomistajan sekä -hoitajan rooliin. Tällä kertaa kokeiltiin pitkästä aikaa hypätä ihan normaalilla kolmipalalla, mutta kuten oli arvattavissa sekä huomattu jo aikaisemminkin, hevonen ei palaudu sillä kuolaimella ratsastajan pyynnöille tarpeeksi nopeasti. Puomeilla ja pienillä tehtävillä se vielä menee, mutta esteiden noustessa  kontrolli meinaa jäädä. Toki hevosellakin on opettelemista vielä monessa suhteessa ettei sitäkään nyt kaikesta voi moittia, mutta jotain on ensi kertaa varten tehtävä.

 Tämän kerran esteet olivat koko ajan samalla korkeudella, ja tehtävinä oli linjojen ratsastusta sekä pientä rataa. Pääasia kuitenkin ettei hevonen päässyt kauheasti ryysäämään kohti seuraavaa estettä, vaan että se kuuntelisi ratsastajaa. Loppua kohden homma parani, ja lopeteltiinkin hyvään pätkään, että ratsastajalle sekä hevoselle jäi hyvä fiilis tästäkin kerrasta.
   Hiki iski ainakin hevoselle, joka sai vielä kotitallissa lämpöisen melassin sekä kuivat loimet niskaansa ennen kuin pääsi ulos syömään heiniä lisää, ja ottamaan karisseet kilot takaisin.

Tänään tiedossa onkin kengitystä puolilta päivin. Liikutuksen suhteen hevosella varmaankin tulee olemaan kevyt liikutuspäivä taikka vapaa, riippuen jaksanko tänään vielä toiseen otteeseen illalla ajaa tallille.
  Alhaalla vielä video eiliseltä, sisältäen kaikki hypyt paitsi alkuverryttely hyppäämiset.



5. helmikuuta 2018

Blogimaailman syövereissä




Pyysin teiltä lukijoilta sekä blogiin eksyneiltä linkittämään omat bloginsa, tai mieleiset blogit mitä tykkäätte seurata pienen esittelyn kera. Kommentteja eksyi tällä kertaa 12 kappaletta, joista jokaisesta olen oikein iloinen ja kiitollinen, eli kiitos kommentoijille !
   Kommenteissa tulikin joitain jo valmiiksi lukulistallani olevia blogeja kuten  Lämminveripainoitteista, Kultaakin kalliimpaa sekä muualla kuin itse blogissa seurattuja henkilöitä sekä hahmoja, kuten Porkkanan voimalla sekä Muuliprojekti.  
    Uusia luettaviakin löytyi joista jokainen oli omalla tavallaan erilaisia, omia persoonallisia blogejaan, joka oli tietysti ehdoton plussa.


Ja totta kai, kun ollaan vähän "erilaisia nuoria" aloitin blogien käymisen käänteisessä kommentti järjestyksessä, eli ensimmäisenä silmiini tarttui sekä yhden uuden lukijan sai Nelistelyä. Kirjoittana toimii 24-vuotias Inka Pohjois-Pohjanmaalta, joka touhuaa blogissaan 19-vuotiaan lämminveri ruunansa Jimpan kanssa. Blogissa kiinnitin suurimmaksi osaksi huomiota kiinnostaviin otsikoihin, sekä postauksiin joissa oli rutkasti tekstiä joka kuitenkin oli selkeää sekä helppoa luettavaa. Myös mielipiteet oli hyvin perusteltuja, eikä vain vetäisty jostain naapurin Pertin huhupuheista.


Seuraavaksi silmiini tarttui jo useasti kehuttu blogi johon en itse ollut aikaisemmin jostain syystä eksynyt käymään, vaikka useassa paikassa kyseinen blogi olikin mainittu tai tullut vastaan. Hymyillen huomiseen kertoo lähellä täysi-ikää olevasta media-assistentti opiskelija Suvista, jolla hevosharrastus on elämän tapa. Harrastus pyörii lämminveri tamma Jalmarin ympärillä, joka on myös entinen ravihevonen, mutta toimii nykyään harrastekäytössä. Jalmari ei kuitenkaan ole Suvin oma, vaan liikutushevonen, jonka kanssa touhuilu on melkeinpä verrattavissa omaan hevoseen. Blogissa itsessään oli ihana ulkoasu, sekä pidin kovasti postauksissa esiintyvistä kuvista. Itse teksti oli helposti luettavaa, ja siitä oli helppo "onkia" pääpointit esille.


Lukulistalle seuraavaksi pääsi Satuhevosia, joka kertoo 15-vuotiaan Oonan hevosharrastuksesta kahden oman nuorensa kanssa. Irlannincob tamma Pinki sekä suomenhevos tamma Fiona seikkailevat blogissa, ja heidän päätavoitteena on monipuolinen käyttö sekä näyttö. Blogissa huomioni kiinnittyi rauhaisan väriseen ulkoasuun, sekä kivoihin ja siisteihin kuviin joita esiintyi jokaisessa selaamassani postauksessa.
  Oli ihanaa löytää blogi, jossa on myös hieman nuorempaakin karvakorvaa esillä, eikä vain niin sanottuja valmiita paketteja tai jo elämää nähneitä hevosia.


Viimeisenä, muttei vähäisempänä lukulistalleni pääsi Super Platinium sekä Ida, eli Tuhatta & Sataa-blogi. Platinium on samaa vuosiluokkaa kuin Repakin, eli 2010 vuoden lapsia. Liikutushevosena Platinium toimii Idalle, joka on 15-vuotias kangasniemeläinen. Tämä parivaljakko harrastelee monipuolisesti yhdessä kaikkea mitä nyt tuntuu vain maan ja taivaan väliltä keksivän ; välillä mennään maastossa niin kovaa että kyyneleet valuu silmistä, kun taas välillä keskitytään rentoon mutta epämääräiseen kentällä pyörimiseen, tai ratsastetan kaulanarulla. Myös maastakäsittely kuuluu tämän parivaljakon vahvuuksiin. Blogissa ehdoton plussa oli hyvälaatuiset kuvat joita oli rutkasti joka lähtöön.